Takaisin
Mikrobivauriota, sisäilmaongelmaa sekä homeiden ja mikrobien aiheuttamaa terveyshaittaa tutkittaessa tulee soveltaa asumisterveysasetuksen soveltamisohjetta, joka on Valviran julkaisema ohjeistus.
Kaikki yhteistyötä tekevät asiantuntijamme ovat sitoutuneet tutkimuksissaan noudattamaan viranomaisten antamia määräyksiä ja ohjeistuksia.
Tilaamalla meiltä asiantuntijan, voit olla varma siitä, että tutkimukset tehdään viranomaisohjeistusten mukaisesti sekä myös siten, että tutkimus täyttää juridiset vaatimukset näytön suhteen, mikäli riita-asia käsitellään oikeudessa. Tutkimuksia tekevät asiantuntijamme ovat myös harjaantuneita todistamaan tekemistään tutkimuksista tarvittaessa oikeudessa.
Mikrobivaurion toteaminen
Mikrobikasvu todetaan ensisijaisesti rakennusmateriaalista mikrobien kasvatukseen perustuvalla laimennossarja- tai suoraviljelymenetelmällä ja mikroskopoimalla tehdyllä analyysillä. Mikrobihaitta voidaan todeta myös 6-vaiheimpaktorilla otetun ilmanäytteen tai pintasivelynäytteen laimennossarjamenetelmällä tehdyllä analyysillä. Ilman mikrobipitoisuuden lisäksi on oltava myös muuta näyttöä toimenpiderajan ylittymisestä.
Rakennuksen mikrobikasvun arviointiin voidaan käyttää laimennossarja- tai suoraviljelymenetelmän lisäksi myös muuta menetelmää, jos menetelmän luotettavuus on osoitettu 4 §:n 4 momentissa tarkoitetulla tavalla tai menetelmällä saatujen tulosten yhtenevyys laimennossarjamenetelmällä saatuihin tuloksiin on varmistettu.
Toimenpiderajan ylittyminen
Asumisterveysasetuksen soveltamisohjeen (osa IV Mikrobiologiset olot 20 § Mikrobit) mukaan toimenpiderajan ylittymisenä pidetään korjaamatonta kosteus- tai lahovauriota, aistinvaraisesti todettua ja tarvittaessa analyyseillä varmistettua mikrobikasvua rakennuksen sisäpinnalla, sisäpuolisessa rakenteessa tai lämmöneristeessä silloin, kun lämmöneriste ei ole kosketuksissa ulkoilman tai maaperän kanssa, taikka mikrobikasvua muussa rakenteessa tai tilassa, jos sisätiloissa oleva voi sille altistua.
Kosteus- ja mikrobivaurion toteaminen perustuu rakennuksen tutkimiseen ja sen yhteydessä tarvittaessa tehtyihin mittauksiin ja/tai rakennuksesta otettuihin mikrobiologisiin näytteisiin. Toimenpiderajan ylittyminen koskee rakennuksen sisäpintojen tai sisäpuolisten rakenteiden, muiden tilojen ja rakenteiden vaurioita, joista irtoaville epäpuhtauksille sisätiloissa oleva voi altistua. Näitä muita tiloja ja rakenteita ovat esimerkiksi kellarit, rakennusten alapohjat ja yläpohjat. Lämmöneristeiden osalta rajataan pois lämmöneristeet, jotka ovat suoraan kosketuksissa ulkoilman tai maaperän kanssa, ellei rakenteesta ole vahvistettua ilmayhteyttä sisätiloihin. Ilmayhteyden osoittamisessa voidaan käyttää esimerkiksi merkkiaineita tai merkkisavuja. Sisäilman mikrobinäytettä ei ilmayhteyden osoittamiseen suositella ilmanäytteeseen liittyvän suuren epävarmuuden vuoksi.
Toimenpiderajan ylittymisen kriteerit
Toimenpiderajan ylittymisenä pidetään korjaamatonta kosteusvauriota, vaikka mikrobikasvua ei välttämättä ole ehtinyt muodostua. Kosteusvaurio voidaan todeta näkyvänä kosteusvauriojälkenä tai pintakosteusosoittimen tai rakennekosteusmittausten avulla. Pintakosteusosoittimen antama positiivinen tulos (osoittimen näyttämä mittauslukema on kostealla/märällä alueella) tulee varmentaa rakennekosteusmittauksen avulla ennen kuin toimenpiderajan katsotaan ylittyneen.
Toimenpiderajan ylittävä lahovaurio voidaan todeta puurakenteen näkyvänä muutoksena tai mekaanisena lujuuden menetyksenä. Koska puu saattaa olla pintakerroksesta kovaa mutta sisältä lahonnut, lahon syvyys tulisi aina tarkistaa. Puun pehmenemisen voi todeta pintapuusta terävällä työkalulla ja syvemmältä puusta halkaisijaltaan pienellä poranterällä poraamalla.
Aistinvaraisen arvion perusteella todettuna toimenpiderajan ylittymisenä pidetään kosteusvauriojäljen lisäksi sekä homeen hajua että näkyvää mikrobikasvustoa.
Mikrobikasvu todetaan ensisijaisesti rakennusmateriaalista kasvatukseen perustuvalla laimennossarja- tai suoraviljelymenetelmällä ja mikroskopoimalla tehdyllä analyysillä. Tämä tarkoittaa, että rakennusmateriaalinäytteestä tehdään mikrobien kasvatukseen perustuva laimennossarja- tai suoraviljelyanalyysi, joka sisältää näytteiden kasvatuksen jälkeen mikrobien laskemisen lisäksi sienten tunnistamisen mikroskopoimalla.
Mikrobivaurion näytteenotto
Näytteenoton tulisi perustua aina lähtötietojen ja kohteen katselmuksen perusteella tehtyyn suunnitelmaan. Materiaalinäytteen edustavuuteen ja mikrobianalyysitulokseen vaikuttavat näytteenottokohta ja näytteenottota- pahtuma (mm. mahdollinen kontaminaatio, liian pieni näytemäärä).
Näyte otetaan vaurioituneimmalta näyttävästä tai sellaisesta kohdasta rakennetta, jossa vaurioitumisen todennäköisyys on suurin. Vaurioitunein kohta on yleensä lähellä oletettua kosteuslähdettä. Esimerkiksi, mikäli kyseessä on kosteuden nouseminen alapohjasta, ei lattian päällystemateriaalista otettu näyte ole todennäköisesti riittävän edustava, vaan vaurioitunein kohta löytynee avaamalla rakenne. Mikrobikasvu rakennusmateriaaleissa ei ole tasaista, aina ei ole nähtävissä vaurioituneinta kohtaa ja toisaalta aina vaurioituneimmalta näyttävässä kohdassa ei ole enää aktiivista kasvua. Näin ollen usein on kannattavaa ottaa enemmän kuin yksi näyte, jotta mikrobikasvusta rakenteessa tai vaurion laajuudesta saadaan kattavampi kuva.
Näytettä otettaessa on käytettävä suojakäsineitä ja apuna käytettävien työvälineiden tulee olla puhtaita. Mikäli näytteitä otetaan useampia, on työvälineet puhdistettava jokaisen näytteenoton välillä. Näytemäärän tulisi olla n. 10 cm x 10 cm tai n. 1 dl materiaalia. Materiaalinäytettä otettaessa on huomioitava, että mikrobit kasvavat materiaalin pinnalla, joten näyte otetaan n. 0,5 – 1 cm:n paksuudelta pinnasta tai materiaalista irrotetaan vain vaurioitunut osa, esim. kipsilevyn pahviosa. Kuumentaminen voi heikentää mikrobien elävyyttä, joten näytteenoton yhteydessä näyte ei saa lämmetä yli +40 °C. Mikäli näytteenotossa joudutaan käyttämään esimerkiksi poraa, ei näytteeksi oteta porauksesta syntyvää purua.
Näyte pakataan puhtaaseen, käyttämättömään ja suljettavaan muovipussiin. Kunkin näytteen tulisi sisältää vain yhtä rakennusmateriaalia. Pussiin merkitään näytettä koskeva tunnus ja näytettä koskevat tiedot kirjataan ylös näytteenottolomakkeeseen. Näytteenottolomakkeessa tulee olla vähintään seuraavat tiedot: näytteen tunnus, näytteenottopäivä, näytemateriaali ja tieto siitä, jos näyte on märkä. Näytteenottokohta kirjataan yksiselitteisesti mahdollisin valokuva- ja/tai pohjakuvamerkinnöin. Mahdolliset vaurioon viittaavat aistinvaraiset havainnot ja mittaustulokset näytteenottokohdasta kirjataan. Lisäksi näytteenotossa noudatetaan näytteet analysoivan laboratorion toimintaohjeita näytteenotosta.
Rakennusmateriaalinäytteen viljely tulee tehdä mahdollisimman pian näytteen oton jälkeen, koska näytteen säilytys saattaa vaikuttaa analyysitulokseen. Jos näyte on märkä, suositellaan se viljeltäväksi viimeistään näytteenottoa seuraavana päivänä. Kuivan näytteen viljely suositellaan tehtäväksi viimeistään viiden päivän sisällä näytteenotosta. Näytteet säilytetään viileässä (+4-+8 °C) ennen viljelyä.
Lue seuraavaksi: Miten sisäilmaongelma pitää tutkia ja korjata?
Lue seuraavaksi: Sädesienten aiheuttamat terveyshaitat